The Mail Must Get Through

Postin on mentävä jakeluun

Ehdotan jakelu-sanan hyödyntämistä koska myöhemmässä luvussa puhutaan viestien jakelusta. - Jopi

Englanninkielinen otsikko on sanonta, joten sitä ei pidä sanatarkkaan kääntää.

  • -miten olisi Suomalainen vastine, "Posti kulkee"? (ja vaikka anagrammi Kusti polkee siihen perään ;-))

-"Kun Kusti polkee, niin posti kulkee" (ehdotan) -"Pois pois postin tieltä, posti se kulkee keskellä tietä!"


Since 1993 I'd been running the technical side of a small free-access Internet service provider called Chester County InterLink (CCIL) in West Chester, Pennsylvania. I co-founded CCIL and wrote our unique multiuser bulletin-board software—you can check it out by telnetting to locke.ccil.org. Today it supports almost three thousand users on thirty lines. The job allowed me 24-hour-a-day access to the net through CCIL's 56K line—in fact, the job practically demanded it!

Vuodesta 1993 lähtien olin vastannut pienen, Pennsylvaniassa toimivan, internet-palveluja tarjoavan yrityksen Chester County InterLink (CCIL) tekniikkapuolesta. Olin yksi yhtiön perustajista, ja olin laatinut ohjelmiston ilmoitustaulupalveluumme, johon käyttäjät saattoivat jättää viestejä. Työ antoi minulle ympärivuorokautisen pääsyn nettiin yrityksen 56 K:n modeemilinjan kautta – itse asiassa homma vaati sitä.

Bulletin Board System = purkki ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/BBS - Jopi.

telnet-osoite ei enää voimassa vuonna 2008


I had gotten quite used to instant Internet email. I found having to periodically telnet over to locke to check my mail annoying. What I wanted was for my mail to be delivered on snark (my home system) so that I would be notified when it arrived and could handle it using all my local tools.

Totuin käyttämään nopeaa sähköpostia. Huomasin, että oli ärsyttävää vähän väliä kirjautua telnetillä postipalvelimelle tarkistamaan uusia viestejä. Halusin saada postin suoraan kotikoneeseeni, joka sitten ilmoittaisi saapuneista viesteistä niin, että voisin käsitellä niitä.


The Internet's native mail forwarding protocol, SMTP (Simple Mail Transfer Protocol), wouldn't suit, because it works best when machines are connected full-time, while my personal machine isn't always on the Internet, and doesn't have a static IP address. What I needed was a program that would reach out over my intermittent dialup connection and pull across my mail to be delivered locally. I knew such things existed, and that most of them used a simple application protocol called POP (Post Office Protocol). POP is now widely supported by most common mail clients, but at the time, it wasn't built in to the mail reader I was using.

Internetin alkuperäinen postinvälitysprotokolla SMTP (Simple Mail Transfer Protocol) ei ollut sopiva, koska se toimi vain kun koneet olivat yhteydessä toisiinsa. Oma koneeni ei ollut aina kytkettynä internetiin eikä sillä ollut kiinteää IP-osoitetta. Tarvitsin ohjelman, joka hakee postin, kun nettiyhteys on päällä. Tiesin, että tällaisia ohjelmia oli olemassa ja että monet niistä käyttivät yksinkertaista POP-protokollaa (Post Office Protocol). Nykyään POP on mukana useimmissa postinlukuohjelmissa, mutta sitä ei ollut silloin käyttämässäni ohjelmassa.


I needed a POP3 client. So I went out on the Internet and found one. Actually, I found three or four. I used one of them for a while, but it was missing what seemed an obvious feature, the ability to hack the addresses on fetched mail so replies would work properly.

Tarvitsin POP3-asiakasohjelman. Löysinkin sellaisen internetistä, tai oikeastaan löysin kolme tai neljä. Käytin yhtä niistä jonkin aikaa, mutta siitä puuttui muuan olennainen ominaisuus: mahdollisuus vastata viesteissä oleviin osoitteisiin.


The problem was this: suppose someone named `joe' on locke sent me mail. If I fetched the mail to snark and then tried to reply to it, my mailer would cheerfully try to ship it to a nonexistent joe on snark. Hand-editing reply addresses to tack on <@ccil.org> quickly got to be a serious pain.

Jos esimerkiksi "joe@locke" lähetti minulle viestin, jonka kävin noutamassa @snark-koneelle, syntyi seuraavanlainen ongelma. Kun yritin vastata Joen viestiin, postiohjelmani lähetti viestin hyväuskoisesti olemattomaan osoitteeseen "joe@snark". Osoitteiden korjaaminen käsin alkoi pian tuntua tuskalliselta.

Voisiko olla "Kun hain postin koneelle snark ja..."


This was clearly something the computer ought to be doing for me. But none of the existing POP clients knew how! And this brings us to the first lesson:

Selvästi kyseessä oli tehtävä, jonka tietokoneen pitäisi hoitaa. Yksikään olemassa olevista POP-ohjelmista ei sitä kuitenkaan osannut. Näin päästäänkin ensimmäiseen opetukseen:


1. Every good work of software starts by scratching a developer's personal itch.

1. Hyvä ohjelmistotyö lähtee liikkeelle tekijän omakohtaisesta kutinasta.

tai raaputtaa kehittäjän omaa syyhyä


Perhaps this should have been obvious (it's long been proverbial that Necessity is the mother of invention) but too often software developers spend their days grinding away for pay at programs they neither need nor love. But not in the Linux world—which may explain why the average quality of software originated in the Linux community is so high.

Se voi olla itsestään selvää. "Hätä keinot keksii" sanoo sananlaskukin. Liian usein ohjelmien kehittäjät käyttävät kuitenkin aikaansa vääntämällä maksua vastaan koodia, josta he eivät välitä ja jota he eivät itse tarvitse. Näin ei ole Linux-maailmassa, mikä voi selittää miksi Linux-yhteisön tuottamien ohjelmien laatu on keskimäärin korkea.

Miten olisi tuohon sananlaskuksi "Hätä keinot keksii"? Hätä keinot keksii parempi -> muutettu - rhk


So, did I immediately launch into a furious whirl of coding up a brand-new POP3 client to compete with the existing ones? Not on your life! I looked carefully at the POP utilities I had in hand, asking myself Which one is closest to what I want? Because:

Syöksyinkö siis samantien ohjelmoimaan uutta hienoa POP3-asiakasohjelmaa? En. Tarkastelin huolellisesti valmiita POP-sovelluksia ja tutkin, mikä niistä vastasi parhaiten tarpeitani. Sillä:


2. Good programmers know what to write. Great ones know what to rewrite (and reuse).

2. Hyvät ohjelmoijat tietävät mitä kirjoittaa. Parhaat tietävät mitä kirjoittaa uusiksi ja mitä kierrättää.

Entä: Hyvät ohjelmoivat osaavat ja tekevät. Parhaat osaavat harkita mitä tekevät?

Tai: Hyvät ohjelmoijat tietävät mitä tekevät. Parhaat tietävät mitä tehdä uudelleen (ja mitä käyttää uudelleen).


While I don't claim to be a great programmer, I try to imitate one. An important trait of the great ones is constructive laziness. They know that you get an A not for effort but for results, and that it's almost always easier to start from a good partial solution than from nothing at all.

En väitä, että olisin ohjelmoijana haka, mutta yritän ottaa oppia huipputyypeistä. Heillä on taito olla rakentavasti laiska. He tietävät, että pisteitä ei saa puurtamisesta vaan tuloksista. Melkein aina on helpompaa aloittaa hyvästä osittaisratkaisusta kuin aivan alusta.


Linus Torvalds, for example, didn't actually try to write Linux from scratch. Instead, he started by reusing code and ideas from Minix, a tiny Unix-like operating system for PC clones. Eventually all the Minix code went away or was completely rewritten—but while it was there, it provided scaffolding for the infant that would eventually become Linux.

Esimerkiksi Linus Torvalds ei alkanut kirjoittaa Linuxia tyhjästä. Sen sijaan hän aloitti kierrättämällä koodia ja ideoita Minixistä. Minix on pieni PC-koneissa toimiva, Unixin kaltainen käyttöjärjestelmä. Työn kuluessa osa Minixin koodista poistettiin ja loput kirjoitettiin uusiksi, mutta Minix toimi rakennustelineenä viritelmälle, josta lopulta kehkeytyi Linux.

linkki osoitti: http://www.tuxedo.org/~esr/faqs/linus

  • Voisiko olla "se tarjosi tuen alkuajan viritelmalle..."?


In the same spirit, I went looking for an existing POP utility that was reasonably well coded, to use as a development base.

Samassa hengessä etsin oman työni lähtökohdaksi POP-sovellusta, joka olisi kohtuullisen hyvin kirjoitettu.

Voisiko olla "etsin olemassa olevista POP-sovelluksista riittävän hyvin koodattua oman kehitystyöni lähtökohdaksi." ?


The source-sharing tradition of the Unix world has always been friendly to code reuse (this is why the GNU project chose Unix as a base OS, in spite of serious reservations about the OS itself). The Linux world has taken this tradition nearly to its technological limit; it has terabytes of open sources generally available. So spending time looking for some else's almost-good-enough is more likely to give you good results in the Linux world than anywhere else.

Unix-maailmassa noudatettu lähdekoodin jakamisen perinne on suosinut koodin uusiokäyttöä. Sen vuoksi GNU-projekti valitsi Unixin perustakseen, vaikka Unixiin suhtauduttiinkin tietyin varauksin. Linux-maailma on vienyt koodin jakamisen periaatteen tekniikan sallimille rajoille. Käytettävissä on teratavuittain avointa koodia. Tutustuminen toisten tekemiin, melkein kelvollisiin ohjelmiin johtaakin yleensä parhaisiin tuloksiin juuri Linux-maailmassa.

Viimeinen lause on vähän kummallinen. -- alkaisko nyt toimia?


And it did for me. With those I'd found earlier, my second search made up a total of nine candidates—fetchpop, PopTart, get-mail, gwpop, pimp, pop-perl, popc, popmail and upop. The one I first settled on was `fetchpop' by Seung-Hong Oh. I put my header-rewrite feature in it, and made various other improvements which the author accepted into his 1.9 release.

Niin kävi minullekin. Pian minulla oli yhdeksän ehdokasta: Fetchpop, PopTart, Get-mail, Gwpop, Pimp, Pop-perl, Popc, Popmail ja Upop. Ensiksi kävin Seung-Hong Oh'n Fetchpopin kimppuun. Lisäsin ohjelmaan mahdollisuuden otsaketietojen muokkaamiseen ja tein joitakin muitakin parannuksia, jotka tekijä otti mukaan omaan 1.9-versioonsa.


A few weeks later, though, I stumbled across the code for popclient by Carl Harris, and found I had a problem. Though fetchpop had some good original ideas in it (such as its background-daemon mode), it could only handle POP3 and was rather amateurishly coded (Seung-Hong was at that time a bright but inexperienced programmer, and both traits showed). Carl's code was better, quite professional and solid, but his program lacked several important and rather tricky-to-implement fetchpop features (including those I'd coded myself).

Muutamia viikkoja myöhemmin tutustuin kuitenkin sattumalta Carl Harrisin Popclientin koodiin ja tajusin, että minulla oli ongelma. Vaikka Fetchpopissa oli joitakin hyviä alkuperäisiä ajatuksia kuten tausta-ajomahdollisuus, se pystyi käsittelemään vain POP3-protokollaa. Lisäksi se oli jokseenkin amatöörimäisesti laadittu. (Seung-Hong oli loistava mutta vielä kokematon ohjelmoija, ja se näkyi.) Carlin koodi oli parempaa, ammattitaitoisempaa ja vakaata, mutta hänen ohjelmastaan puuttui muutamia tärkeitä ominaisuuksia, jotka olivat mukana Fetchpopissa. Osan niistä olin itse ohjelmoinut, mutta niiden lisääminen Popclientiin olisi vaikeaa.

Voisiko olla "Carlin koodi oli parempaa, ammattimaisempaa ja yhtenäisempää..."

Kinkkistä? Korjasin vaikeaksi


Stay or switch? If I switched, I'd be throwing away the coding I'd already done in exchange for a better development base.

Vaihtaako uuteen vai säilyttää vanha? Jos vaihtaisin, heittäisin pois jo tekemäni työn, mutta saisin paremman kehitysalustan.

-- on ongelmana tuo "development base" <> "kehitysalusta", mutta mitä tilalle? Kehityspohja?


A practical motive to switch was the presence of multiple-protocol support. POP3 is the most commonly used of the post-office server protocols, but not the only one. Fetchpop and the other competition didn't do POP2, RPOP, or APOP, and I was already having vague thoughts of perhaps adding IMAP (Internet Message Access Protocol, the most recently designed and most powerful post-office protocol) just for fun.

Käytännön syy vaihtamiselle oli usean protokollan tuki. POP3 on yleisin postipalvelinten protokolla, mutta ei toki ainoa. Fetchpopista ja muista kilpailijoista puuttui tuki POP2-, RPOP- ja APOP-protokollille, ja minulla oli jo hämärä ajatus uusimman ja tehokkaimman protokollan eli IMAP:n (Internet Message Access Protocol) lisäämisestä arsenaaliin ihan vain huvin vuoksi.

Poistettu linkki http://www.imap.org/


But I had a more theoretical reason to think switching might be as good an idea as well, something I learned long before Linux.

Oli minulla myös teoreettinen perustelu vaihtamiselle. Sen olin oppinut jo kauan ennen Linuxia.


3. Plan to throw one away; you will, anyhow. (Fred Brooks, The Mythical Man-Month, Chapter 11)

3. "Ole valmis luopumaan jostakin sillä lopulta luovut kuitenkin." (Fred Brooks, The Mythical Man-Month, Luku 11)

aika kankea käännös -- notkistui vähän -- vielä uusittu..


Or, to put it another way, you often don't really understand the problem until after the first time you implement a solution. The second time, maybe you know enough to do it right. So if you want to get it right, be ready to start over at least once [JB].

Toisin sanoen ongelmaa ei useinkaan ymmärrä kunnolla ennen kuin on laatinut siihen ensimmäisen ratkaisun. Toisella yrittämällä tietää ehkä riittävästi toteuttaakseen ratkaisun oikein. Jos siis aikoo tehdä jotakin oikein, on oltava valmis aloittamaan ainakin kerran uudestaan alusta [JB].


Well (I told myself) the changes to fetchpop had been my first try. So I switched.

No, sanoin itselleni, että Fetchpopiin tekemäni muutokset olivat olleet ensimmäinen yritys, joten vaihdoin.


After I sent my first set of popclient patches to Carl Harris on 25 June 1996, I found out that he had basically lost interest in popclient some time before. The code was a bit dusty, with minor bugs hanging out. I had many changes to make, and we quickly agreed that the logical thing for me to do was take over the program.

Sen jälkeen kun lähetin 25. kesäkuuta 1996 Carl Harrisille ensimmäiset Popclient-paikkaukseni, tajusin että hän oli jo oikeastaan menettänyt mielenkiintonsa koko ohjelmaan. Ohjelman koodi oli jo vanhahtavaa, ja siinä oli pieniä vikoja. Minulla oli monia muutoksia tarjota ja sovimme, että ottaisin koko ohjelman vastuulleni.

alkuperäinen käännös sisälsi lauseen seuraavasta katkelmasta


Without my actually noticing, the project had escalated. No longer was I just contemplating minor patches to an existing POP client. I took on maintaining an entire one, and there were ideas bubbling in my head that I knew would probably lead to major changes.

Aivan huomaamattani projekti oli paisunut. En enää hautonutkaan vähäisiä korjauksia johonkin olemassa olevaan POP-asiakasohjelmaan. Nyt otin vastuulleni koko Popclientin, ja päässäni pyöri ideoita, joiden tiesin johtavan melkoisiin muutoksiin.

Raakakäännös --kypsyttelin vähän


In a software culture that encourages code-sharing, this is a natural way for a project to evolve. I was acting out this principle:

Tämä on projektin luonnollinen tapa uudistua ohjelmistokulttuurissa, jossa rohkaistaan koodin jakamista. Noudatin seuraavaa periaatetta:


4. If you have the right attitude, interesting problems will find you.

4. Jos sinulla on oikea asenne, mielenkiintoiset ongelmat löytävät sinut.


But Carl Harris's attitude was even more important. He understood that

Vielä tärkeämpi oli Carl Harrisin asenne. Hän ymmärsi että

suomennos ja alkuperäisteksti olivat väärin päin.


5. When you lose interest in a program, your last duty to it is to hand it off to a competent successor.

5. Kun jokin ohjelma ei enää kiinnosta, viimeinen velvollisuutesi on antaa se osaavalle seuraajalle.


Without ever having to discuss it, Carl and I knew we had a common goal of having the best solution out there. The only question for either of us was whether I could establish that I was a safe pair of hands. Once I did that, he acted with grace and dispatch. I hope I will do as well when it comes my turn.

Emme edes keskustelleet asiasta Carlin kanssa. Tiesimme että yhteinen tavoitteemme oli parhaan mahdollisen ratkaisun löytäminen. Epäselvää oli ainoastaan pystyisinkö osoittamaan, että minuun voi luottaa. Kun onnistuin siinä, hän oli erittäin myötämielinen. Toivon, että pystyn itse samaan kun tulee oma vuoroni luopua.


Katedraali ja basaari: Luku2 (last edited 2009-05-18 11:52:26 by 192)