Acknowledgements
Kiitokset
This essay was improved by conversations with a large number of people who helped debug it. Particular thanks to Jeff Dutky <dutky@wam.umd.edu>, who suggested the "debugging is parallelizable" formulation, and helped develop the analysis that proceeds from it. Also to Nancy Lebovitz <nancyl@universe.digex.net> for her suggestion that I emulate Weinberg by quoting Kropotkin. Perceptive criticisms also came from Joan Eslinger <wombat@kilimanjaro.engr.sgi.com> and Marty Franz <marty@net-link.net> of the General Technics list. Glen Vandenburg <glv@vanderburg.org> pointeed out the importance of self-selection in contributor populations and suggested the fruitful idea that much development rectifies 'bugs of omission'; Daniel Upper <upper@peak.org> suggested the natural analogies for this. I'm grateful to the members of PLUG, the Philadelphia Linux User's group, for providing the first test audience for the first public version of this essay. Paula Matuszek <matusp00@mh.us.sbphrd.com> enlightened me about the practice of software management. Phil Hudson <phil.hudson@iname.com> reminded me that the social organization of the hacker culture mirrors the organization of its software, and vice-versa. John Buck <johnbuck@sea.ece.umassd.edu> pointed out that MATLAB makes an instructive parallel to Emacs. Russell Johnston <russjj@mail.com> brought me to consciousness about some of the mechanisms discussed in "How Many Eyeballs Tame Complexity." Finally, Linus Torvalds's comments were helpful and his early endorsement very encouraging.
Tämän esseen laatua kohensivat keskustelut monien virheenkorjauksessa auttaneiden henkilöiden kanssa. Erityiset kiitokset ansaitsee Jeff Dutky, joka ehdotti muotoilua "virheiden korjaus on rinnakkaistettavissa" ja auttoi kehittämään siitä johdettua analyysia. Nancy Lebovitz ehdotti, että emuloisin Weinbergia lainaamalla Kropotkinia. Tarkkanäköistä kritiikkiä tuli myös Joan Eslingeriltä ja Marty Franzilta General Technics -jakelulistalta. Glen Vandenburg osoitti osallistujien omaehtoisen valikoitumisen tärkeyden kehittäjäyhteisöissä ja ehdotti sitä hedelmällistä näkökantaa, että suuri osa ohjelmistonkehityksestä on 'huomiotta jääneisiin mahdollisuuksiin tarttumista'. Daniel Upper ehdotti tälle luonnosta löytyviä analogioita. Olen kiitollinen PLUG:in, Philadelphia Linux User's Groupin, jäsenille siitä, että he toimivat tämän esseen ensimmäisen julkisen version ensimmäisenä koeyleisönä. Paula Matuszek valaisi minua ohjelmistotyön johtamisen käytännöistä. Phil Hudson muistutti, että hakkerikulttuurin sosiaalinen organisoituminen heijastaa sen ohjelmistonkehitystä ja vastaavasti toisin päin. John Buck huomautti, että MATLAB on opettavainen, Emacsin kanssa samansuuntainen esimerkki. Russell Johnston antoi tietoa eräistä mekanismeista, joita on käsitelty luvussa 5, "Miten monimutkaisesta tulee läpinäkyvää". Lopuksi Linus Torvaldsin kommentit olivat hyödyllisiä ja hänen varhain antamansa hyväksyntä oli erittäin rohkaisevaa.
Tarkista lopullinen luvun 5 otsikko, jotta se on esitetty ohessa oikein.
Lainaukset pitää tarkistaa.
Bugs of omission?
MATLAB makes an _instructive_ parallel to Emacs. KORJATTAVA!
Poistin kaikki sähköpostiosoitteet.